Tammikuu on ylivoimaisesti vuoden mälsin kuukausi, pidempää ja masentavampaa kuukautta saa etsiä.
Sää vaihtelee keikkuen kovista pakkasista ja tupruttavasta lumesta aina plussaan, jääratoihin ja harmauteen. Aurinko pilkahtelee hyvin harvoin ja kaamos pitää vielä mielen visusti kourissaan.
Jos saisin päättää, nukkuisin koko tammikuun ja heräisin toivonkipinän kera helmikuuhun. Helmikuu tuntuu huolettomalta, lyhyeltä ja pilkahduksen keväiseltä.
Tammikuun lopulla kuitenkin alkaa jo tapahtua, ja perinteeksi tullut päivän pituuden seuraaminen alkaa. Päivä päivältä, minuutti minuutilta päivä pitenee. Töistä ehtii kotiin valoisan aikaan ja energia alkaa taas virrata kehossa. Viimeisetkin joulunrippeet pakataan varastoon ja kaapeista etsitään jotain keväistä ja pastellista.
Sunnuntain kunniaksi paistetut letut maistuivat ensimmäistä lukuunottamatta taivaalliselta ja hempeän punaiset tulppaanit saivat tämänkin mörrimöykyn palaamaan koneen ja kirjoitusten maailmaan.
